Etusivulle
TilausajotMuseoliikenneKunnostusprojektitKuvagalleriaKauppaYhteystiedot
Vaunun 50
entisöinti
Vaunun 233
entisöinti
Vaunun 339
entisöinti
Tekniset tiedot
Yhteystiedot

Vaunun 339 entisöinti

Tyyppimerkinnällä RMI valmistettu Valmetin, Tampellan ja Strömbergin ns. VTS-vaunusarja 331–375 tilattiin vuonna 1953. Valmet Oy Lentokonetehdas Tampereella on rakentanut vaunun korin, telit ovat tamperelaisen Oy Tampella Ab:n ja sähkölaitteet helsinkiläisen Oy Strömberg Ab:n valmistamat. Tässä vaunussa on erikoista englantilaisen Metropolitan-Vickers Electrical Co. Ltd:n alkuperäinen nimikoitu ajokytkimen kansilevy. Strömberg valmisti käyttökoneiston vaunusarjaan MetroVic:n lisenssillä.

Vaunu 339 toimitettiin Helsingin kaupungin liikennelaitokselle 9.9.1955 runkolinjaliikennettä varten. Liikenne runkolinjalla oli alkanut vain vajaa pari viikkoa aiemmin 29.8.1955. Runkolinja 10 kuljetti matkustajia Erottajalta Ruskeasuolle, missä luoteisiin ja pohjoisiin esikaupunkeihin jatkaneet matkustajat vaihtoivat liityntäbusseihin. Jotta Mannerheimintien raitioliikenne olisi ollut mahdollisimman sujuvaa, pyrittiin linjojen 3, 4 ja 10 liikenne hoitamaan uusilla ja nopeilla telivaunuilla. Vaunun 339 ensimmäistä työsarkaa olivat nämä linjat sekä linja 12, Kirurgi–Kuusitie. Runkolinjaliikenne päättyi 14.4.1958, jolloin suorat autolinjat esikaupunkeihin palautettiin. Raitiolinja 10 jatkoi kuitenkin liikennöintiään ennallaan.

Vaunu 339 oli liikenteessä vuoteen 1987 asti, viimeisinä vuosina lähinnä linjoilla 1, 2 ja 6. VTS-vaunujen 32-vuotisen taipaleen aikana niitä on kuitenkin kulkenut kaikilla Helsingin raitiolinjoilla ykkösestä viiteentoista. Esimerkiksi vuonna 1974, kun kullakin vuorolla oli vielä oma nimikkovaununsa, vaunun 339 oma vuoro oli linjan 9 vuoro 89.

Ingvar GöranssonVuoden 1987 jälkeen vaunua 339 käytettiin kouluvaununa sekä myöhemmin myös tilausajovaununa. Vaunu teipattiin mainosvaunuksi vuoroin Osramin, Hassen, Puolustusvoimien ja Telian väreihin.

Ajatus vaunun entisöinnistä syntyi loppuvuonna 1999. Liikennelaitoksella entisöintihankkeeseen suhtauduttiin heti myönteisesti, joten heti vuoden 2000 alussa käynnistettiin yhdessä tarkemmat neuvottelut, joiden osana laadittiin HKL:n asiantuntemuksella myös yksityiskohtainen kunnostus- ja entisöintisuunnitelma. Tukholmaan suuntautuneen opintomatkan jälkeen, jonka aikana käytiin tarkoin läpi vaunun entisöintiprosessiin kuuluvia työvaiheita, päädyttiin yhdessä HKL:n kanssa sellaiseen ratkaisuun, että korin kunnostustyöt teetetään Tallinnan liikennelaitoksella ja telit, virroitin ja suuremmat sähkö- ja paineilmatyöt tehdään Vallilassa HKL-Raitioliikenteen omalla varikolla.

Kuva 25.7.2003Kun neuvottelut kaikkien osapuolten kesken oli saatu päätökseen, laivattiin vaunun 339 kori Tallinnaan 5.3.2002. Paikallinen liikennelaitos Tallinna Trammipark suoritti vaunun korin taidokkaan, tuhansia työtunteja vaatineen entisöinnin. entisöintitöissä käytettiin myös kymmeniä eri alihankkijoita, kun tarvittiin vaikkapa ohjaamon väliseinän Ikilevyä tai oliivinvihreää muoviputkea matkustamon tukitankoja varten.

Sopivan materiaalin löytäminen ei aina ollut helppoa. Ensimmäinen ongelma oli usein selvittää, millaista materiaalia vaunussa alun perin oli käytetty. Sellaisia sisäkuvia, joissa vaunu oli alkuperäisasussaan, ei ollut juurikaan saatavilla eikä mustavalkokuvista ollut apua värien selvittämisessä. Apua kuitenkin löytyi HKL:n kuva-arkistosta sekä raitiotieharrastajilta ja eläkkeellä olevilta HKL:n työntekijöiltä. Myös HKL:n piirustusarkistosta löytyi mappikaupalla yksityiskohtaisia piirustuksia, joita päästiin hyödyntämään.

Kuva 29.5.2003Kun oli saatu selville, minkä näköistä materiaalia mihinkin paikkaan tarvittiin, alkoi todellinen salapoliisityö. Mistä löytyisi meleerattua vaaleanvihreää linoleum-mattoa? Entä beigen väristä erikoisesti kuvioitua Ikilevyä ohjaamon väliseinään? Kun joku joskus viisaudessaan oli päättänyt, että matkustamon tukitankojen oli oltava oliivinvihreitä, hän tuskin osasi aavistaa, millaista päänvaivaa hän aiheuttaa 50 vuotta myöhemmin vaunua entisöivälle harrastajalle, joka onneksi Etolan suosiollisella avustuksella sai tämänkin ongelman ratkeamaan: tankomuovi on teetetty vain tätä vaunua varten! HKL:n ratikkapuolen väen monipuolisia kontakteja voi vain ihmetellä. Ilman niitä moni hyvä alihankkija olisi jäänyt löytämättä eikä lopputulos vastaisi alkuperäistä yhtä hyvin kuin tänään.

Valtavan suuri apu oli myös siitä, että Vallilan varikolla oli säästetty koko joukko erilaisia osia, joiden rakentaminen jälkikäteen olisi saattanut olla jopa mahdoton tehtävä. Kaikenlaista pikkutavaraa vanhanmallisesta jarruvalosta ja täynnä-valosta lähtien onnistuttiin löytämään Vallilan hallin varastosta, osa jopa uutuuttaan kiiltävinä. Kaikkia 50 vuotta sitten toimitettuja varaosia kun ei koskaan ollut tarvittu.

Vaunun ulkonäköön liittyvät työt ovat kuitenkin loppujen lopuksi vain murto-osa siitä työtuntimäärästä, joka hankkeeseen on käytetty. Kun vaunu oli seissyt vuosikausia Koskelassa milloin ulkona, milloin sisällä kaikenlaisissa sääolosuhteissa ja ollut sitä ennen linjalla 32 vuotta, oli vaunu aika ankean oloinen. Lattia oli niin mätä, että painavampi ihminen olisi saattanut tipahtaa läpi suoraan kiskoille. Katto vuoti Kuva 26.9.2002sadesäällä pahemmin kuin Kiasmassa ja askelkaukalot olivat puhkiruostuneet. Kaikki nämä on kokonaan rakennettu uudelleen, mutta ennen rakentamisvaihetta oli tietysti suoritettava purkuvaihe. Oman haasteensa purkutöille aiheutti vaunussa runsaasti käytetty asbesti.

Tallinnassa vaunu käytännössä purettiin jokaista ruuvia myöten osiin. Jokainen osa numeroitiin ja varastoitiin, muun muassa jokainen istuintyyny ja tukitankoon kiinnitetty merkinantovaijerin kannatin saivat oman numeronsa. Kromatut messinkiosat vietiin uudelleen kromattavaksi, istuintyynyt tarkastettiin ja osa verhoiltiin uudestaan.

Rahastajanaitio purettiin osiin ja kunnostettiin. Joka ikinen irrotettu koristelista hiottiin ja lakattiin uudelleen. Osa jouduttiin toki tekemään uudesta materiaalista, mutta pääosa listoista on alkuperäisiä. Ohjaamon ovi oli kouluvaunukäytön aikana poistettu ja kun vastaavaa ovea ei mistään löytynyt, rakennettiin Tallinnassa piirustusten, valokuvien ja vaunun 332 oven mallin mukaan aivan uusi ovi. Työ on tehty niin tarkkaan, että eroa ei perehtyneinkään harrastaja huomaa.

Muutamia myönnytyksiä entisöintityön aikana jouduttiin tekemään. Piilossa olevien osien suhteen ei oltu turhan tarkkoja ja niinpä esimerkiksi ruostesuojaustyöt on tehty nykytekniikalla. Luonnollisesti asbesti on myös korvattu muilla turvallisilla materiaaleilla.

Kuva Jorma RauhalaNäkyvissä osissa suurin muutos alkuperäiseen on virroitin. Vaunuun on 1970-luvulla vaihdettu viiksekäs saksisankavirroitin ja kun ainoa alkuperäinen virroitin on kaupunginmuseon vaunussa 331, niin modernimpaan malliin on nyt tyytyminen. Suuntavilkutkin vaunusta löytyvät; vuonna 1955 ne eivät vielä olleet pakollisia ja vain vilkun paikkaan oli varauduttu. Suuntavilkut otettiin raitiovaunuissa käyttöön vasta 1959.

Samaan aikaan Tallinnassa tapahtuvien korin kunnostustöiden kanssa myös Helsingissä ahkeroitiin; Vallilan varikolla vaunun telit huollettiin perusteellisesti ja myös virroitin kunnostettiin. Kun vaunun kori saatiin Helsinkiin 25.7.2003, alettiin Vallilassa kesälomien jälkeen tehdä vaunuun sähkötöitä. Tallinnassa vaunuun vedettiin uudet kaapeloinnit, mutta kaikki kytkentätyöt jätettiin tehtäväksi Helsingissä. Myös ovikoneistojen ja jarrujen paineilmatyöt on kaikki tehty Helsingissä puhumattakaan niistä lukuisista työtunneista, joita on kulunut entisöinnin viimeistelytöihin. työtuntien laskeminen lienee mahdotonta, mutta varmaa on, että sekä Tallinna trammiparkissa että HKL:n Vallilan varikolla on käytetty tuhansia työtunteja mitä moninaisimpiin tehtäviin vaunuun 339 liittyen.

Ensimmäinen pidempi koeajo, Vallilan hallista Koskelan halliin ja takaisin, tehtiin 28.6.2004 ja viralliselle neitsytmatkalle päästiin raitiovaununkuljettaja Kalle Henrikssonin kyydissä 1.7.2004. Vaunun ensimmäinen yleisöajo oli 29.8.2004 klo 9.00 Arabianrannan uuden raitiotien käyttöönoton yhteydessä. Vaunua kuljetti liikennemestari Lasse Seppälä. Arabianrannan raitiotien avajaiset 29.8.2004 Rahastajana toimi raitiovaununkuljettaja Helena Seppälä. Vaunu 339 oli ensimmäinen Arabianrantaan liikennöinyt linjavaunu (jo edellisenä päivänä erikoislinja 6X oli ajanut parin tunnin ajan Koskijuhlien tilausajolinjaa Vallilan hallista Arabianrantaan). Yleisö otti vaunun ja linjapidennyksen hyvin vastaan; matkustajia oli yli 70 eivätkä kaikki halukkaat edes mahtuneet kyytiin, vaan joutuivat tyytymään perässä tulevan matalalattiavaunun kyytiin.

Vaunulla 339 pääsi koko reitin Hietalahteen asti ja vielä takaisin Arabiaankin. Matkan varrelta kyytiin nousi myös sunnuntaiaamun satunnaisia matkustajia, jotka yllättävän tottuneesti takaovesta noustuaan tarjosivat matkakorttiaan rahastajalle, näyttipä joku Buscom-laitteen tulostamaa kertalippuakin noustuaan vaunuun. HKL-Raitioliikenne kuitenkin tarjosi tämän erikoisajon ilmaiseksi.

Vaunu 339 tulee näkymään katukuvassa toistaiseksi lähinnä tilausajoissa. Kun nyt näyttää siltä, että vuoden 1959 vaunut, jotka eivät suuren yleisön silmissä juurikaan poikkea VTS-vaunusta ulkonäkönsä puolesta, ovat jääneet pois päivittäisestä liikenteestä, lisääntyy samalla vaunun 339 museaalinen arvo. Vaunu on kunnostettu niin huolellisesti, että se kestäisi vaikkapa tavallista linja-ajoa seuraavat 25 vuotta!